sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Ajatuksia äitiydestä


Tänään äitienpäivänä olen miettinyt äitiyttä. Mitä se on ja millaista se on?

Äitiys on monimutkainen asia. Sitä on niin monenlaista, kuin on äitejäkin. On esimerkiksi biologisia äitejä, kasvattiäitejä ja hengellisiä äiteja. Se on tärkein ja maailman vanhin ammatti, johon ei valmistuta koulusta tai opita kirjoista, eikä edes tulla lapsen synnyttyä. Siihen kasvetaan

Kukin omalla tavallaan ja omalla aikataulullaan. Työsuhde-etuja ei ole; ei ole sairaslomia, ei kerry vuosilomat, saati eläke. Se on työtä isolla T:llä 24/7 365 lapsen syntymystä hautaan saakka. Se on huolta, murhetta, raivoa, väsymystä, unettomia öitä, kipeitä hartioita, ruokatahroja vaatteissa, sotkuinen koti, ehtymätön pyykkivuori, melua, itkua, kyyneliä. 

Mutta silti kaikesta tästä huolimatta palkka on ainutlaatuista ja parasta;  ehtymätön ja pyyteetön RAKKAUS.

Tänään meillä oli mukava äitienpäivä. Oli herkkuja ja mummon ja isomummin tapaamista. Sain myös kivoja lahjoja lapsilta ja mieheltä. Olenko ansainnut tämän kaiken? Olenko hyvä äiti? En ainankaan ole sellainen, millainen haluaisin olla. Haluaisin olla pitkän pinnan omaava järkevä kasvattaja, joka rakastaa lapsiaan lempeästi ja huutamatta ja väsymättä. Silti useasti olen kiukkuinen ja väsynyt äiti ja kaipaan välillä omaa rauhaa. 

Vaikka omasta mielestäni olen täysin epäinnistunut siitä mitä minun pitäisi olla, silti nuo pienet poikani ilahtuvat nähdessään minut tai haluavat vain äidin syliin pahan mielen tullessa. Häijä oli askarrellut kortin päiväkodissa. Ehkäpä olen kuitenkin onnistunut omassa äitiydessäni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti