tiistai 30. toukokuuta 2017

Äidin irtiotto arjesta


Viime viikonloppuna, perjantai-illasta lauantai-iltaan olin YKSIN Helsingissä ystäväni luona. Ennen lähtöä hieman omatunto soimasi jättää mies lasten kanssa yksin vuorokaudeksi, mutta huono omatunto olisi ollut jos olisin jättänyt menemättä, kun lapsuuden ystävä minua kylään pyysi. 

Reissu oli erittäin onnistunut ja tuli tarpeeseen! Se tunne, kuin kotiin olisi tullut. Rakastan Helsinkiä. Siellä on niin sanotusti helppo hengittää. Siellä koen olevani yksi muiden joukossa, enkä tuo outolintu joka erottuu muista. Vegaanina siellä olisi niin paljon helpompi elää. Kenties joskus on sen aika. Tai sitten meidän paikkamme on täällä idän pikkukaupungissa. Vain yksin Isä tietää.

Mutta siis itse reissuun. Lauantaina menimme ensin Lintsille. Aluksi paistoi kivasti aurinko, mutta sitten se hävisi jonnekin ja alkoi tulla kylmä. Muutamat laitteet kävimme mukaan lukien nostalginen vuoristorata. Vaikka minulla oli hanskat kädessä, ei niin rakas elämänkumppanini MCTD nosti taas päätään ja kädet olivat aivan jäässä, lopulta ihan jäykät, sinisit ja tunnottomat. Kun vihdoin löysimme vessan josta tuli tarpeeksi lämmintä vettä kädet alkoivat pikkuhiljaa palautua. Ja ai että mikä kipu niissä oli, kuin tuhat neulaa olisi pistellyt sormiani! Ikinä vielä ei ole raynaud oire ollut näin paha. 

Sitten lähdimme ratikalla kohti keskustaa ja sieltä metrolla hakaniemeen. Aivan taivaallisen ihanaan kasvisruokaravintolaan - Silvopleehen. Se taisi ollu oma reissun kohokohta. Mätin ruokaa hyvällä omalla tunnolla perustellen sillä etten taas hetkeen saa näin hyvää vegeruokaa ulkona syödessä. Ja minähän söin, kaiken! Aivan jättimäisen miehen annoksen! Sitten vielä siihen päälle take-away latte kauramaidolla ja mukaan suklaakakkua. Huh mikä setti. Jos liiasta syömisestä tulla krapula niin nyt minulla oli sellainen. En pystynyt miltei vuorokauteen syömään mitään, niin krapulainen olo oli. Ihan oikeasti, vaikka en tippaakaan alkoholia juonut! :D

Vielä ennen lähtöäni kävimme Maailma Kylässä festareilla. Se oli toinen reissun kohokohdista. Aivan mieletöntä! Siellä oli juuri sellaista asiaa, jotka nykyään ovat lähellä sydäntäni. Olin aivan hullaantunut, vaikka emme ehtineet kiertää kuin puolet kojuista. Vegaaniliittoonkin viimehetkillä tuli liityttyä!

Linkkejä:


Viltin alla sohvan nurkassa kesää odotellen, Ikko

tiistai 23. toukokuuta 2017

Voimaa arkeen tuovat ja vievät asiat top 5


Istun hiljaa ja katselen ulos ikkunasta naapuritlon tiiliseinää. Se tunne kun ei ole mitään sanottovaa. Pää lyö tyhjää, vaikka onkin ihan täynnä, liian täynnä. Alan miettiä niitä asioita, jotka meinaa aikaajoin painaa minut maan rakoon. Niitähän on, mutta onhan niitäkin asioita, jotka antavat voimaa raskaaseen arkeen. 

Ehkä toistan itseäni näillä listoilla, mutta tässä listaan tärkeimmät arkeani voimaannuttavat asiat ja ne jotka sitä vievät:

Ensin voimaa vievät eli miinukset:

  1. Jatkuva huolehtiminen ja vahtiminen lasten tutkimuksista ym. lääkäriajoista ja heidän oikeuksistaan kiinni pitäminen. Mitään ei tapahdu, jos ei itse tee.
  2. Oman ajan vähyys.
  3. Parisuhdeajan vähyys. Ai ollaanko me myös mies ja vaimokin eikä vaan äiti ja isi?
  4. Vilkkaat ja energiset pojat. Erityisyys.
  5. Jatkuvat pienet vastoinkäymiset ja ongelmat. Eikö joskus edes asiat vois mennä niin kun suunnittelee?
Sitten ne kivat asiat eli plussat:

  1. Usko. Se on kaiken pohja. Voimme antaa kaiken, koko elämämme Taivaallisen Isän käsiin.
  2. Hyvä parisuhde ja molemminpuoleinen luottamus ja tasavertaisuus.
  3. Kasvit ja kasvihuone. Se on minulle terapiaa, kun menen kasvihuoneeseen yksin, saan aivan rauhassa ihastella hyötykasvejani ja hoitaa niitä. Se rauhoittaa.
  4. Vilkkaat ja energiset pojat. Erityisyys.
  5. Aurinko ja lämpö. Oma mielialani on riippuvainen säästä. Olen pirteä ja energinen kun on lämmin ja aurikoinen ilma, jos on pilvistä ja koleaa, olen väsynyt.
  6.  Vielä yksi ekstra. Hyvä ruoka!!


maanantai 15. toukokuuta 2017

Miten toimii meillä kestovaipat ja kuukuppi?



Kuten tämän vuoden ensimmäisessä postauksessa mainitsin, olen ottaneet käyttöön tämän "ekologisuus hömpötyksen" myötä kestovaipat nuorimmaiselle pojalle ja itselleni ostin kokeiluun kuukupin siteiden tilalle. Ajattelin nyt kirjoitella miten näiden käyttö on alkanut.

Ensimmäisen Lunette-kuukupin ostin kolmisen kuukautta sitten apteekista, koska ajattelin saavani sen sieltä varmimmin. Sen jälkeen menin Prismaan ruokaostoksille ja ajattelin katsoa olisiko Prisman valikoimissa kuukuppeja. Ja olihan siellä ja jopa kymmenen (10) euroa halvemmalla! Samana iltana mieheni (!) kävi sitten palauttamassa ensimmäisen apteekkiin ja ostamassa prismasta tilalle halvemman samanlaisen koon 2 kupin sillä aikaa kun itse olin pilateksessa (😉). Muutaman viikon jouduin odottelemaan ennen kun pääsin testaamaan tämän paljon kehutun ihmeen.

Noh, ensimmäinen päivä oli hankala. Se vuosi ja hankasi. En vaan kertakaikkiaan saanut sitä paikoilleen. Päätin, että nyt en luovuta! Pikkuhiljaa se alkoi asettumaan ja kun se oli oikein paikoillaan, ei edes muistanut että oli menkat! Niin hyvin se sitten toimi. Peseminen oli vähän sotkuista, mutta se ei haitannut kun sen pystyin tehdä kotona. Ja sidettä pidin vielä varmuuden vuoksi. Toiset kuukautiset kuukupin kanssa olivat ja loppuivat viiko sitten. Ne menivät suurinpiirtein samalla kaavalla kuin edellisetkin. Ehkäpä seuraavat menevät jo vähän helpommin ja tekniikka olisi jo tuolla alitajunnassa muistissa. Kun sen saa paikoilleen, se on aivan mainio juttu; ei märkää rättiä housuissa!

No mites se kestovaippa-asia sitten? Ostin ensin neljä kuorivaippaa ja niihin imuosat. Innoissani sitten aloin heti kokeilla ja laitoin pojalle päiväunile kestovaipan. Kun Paatti sitten heräsi, sänkyhän oli aivan märkä. Tietysti petyin ja ajattelin että sinne meni hukkaan melkein satanen. Sitten keksinkin laittaa vähän lisäimua ja taittelin väliin niitä harsorättejä, joita vauva-aikana käytettiin maidon pyyhkimiseen suupielistä. Niiden kanssa toimi hieman paremmin. Seuraava ongelma oli sitten hautuva iho. Taas uuni pettymys. Luin netistä kuivaliinoista ja kävin ostamassa sellaiset. Iho saatiin kuntoon ja kestovaipat toimivat päiväsaikaan melko hyvin. Välillä tulee ohi/läpivuotoja jos vaihtoväli venyy liian pitäksi. Pikkuvauva-aikana en olisi jaksanut ruveta tähän rumbaan ja vaippoja olisi tarvinnut paljon enemmin kuin nyt niitä on. Nyt lapsen ollessa vuoden, meille riittää viisi (5) vaippaa täytteineen kun useimmiten kakka tulee pöntöön, myös pissaa jonkin verran. Päiväunilla ja yöllä käytämme kertakäyttöisiä, imee paremmin ja ovat mukavammat päällä. Onhan ne aika muhkeita, mutta eipä ole tuntunut menoa hidastavan :D. Jätettä tulee paljon vähemmin ja luonnollisesti myös kertakäyttövaippoja kuluu vähemmin. Mitä pyykkiin tulee, ei ole ollut ongelma sillä pyykkiä tulee muutenkin paljon ja yksi koneellinen päivässä lisää ei tunnu missään. Ja nyt saa samalla pestyä muutakin 60asteen pyykkiä päivittäin eikä tarvitse odottaa seuraavaa pyyhkeiden tai lakanoiden vaihtopäivää.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Ajatuksia äitiydestä


Tänään äitienpäivänä olen miettinyt äitiyttä. Mitä se on ja millaista se on?

Äitiys on monimutkainen asia. Sitä on niin monenlaista, kuin on äitejäkin. On esimerkiksi biologisia äitejä, kasvattiäitejä ja hengellisiä äiteja. Se on tärkein ja maailman vanhin ammatti, johon ei valmistuta koulusta tai opita kirjoista, eikä edes tulla lapsen synnyttyä. Siihen kasvetaan

Kukin omalla tavallaan ja omalla aikataulullaan. Työsuhde-etuja ei ole; ei ole sairaslomia, ei kerry vuosilomat, saati eläke. Se on työtä isolla T:llä 24/7 365 lapsen syntymystä hautaan saakka. Se on huolta, murhetta, raivoa, väsymystä, unettomia öitä, kipeitä hartioita, ruokatahroja vaatteissa, sotkuinen koti, ehtymätön pyykkivuori, melua, itkua, kyyneliä. 

Mutta silti kaikesta tästä huolimatta palkka on ainutlaatuista ja parasta;  ehtymätön ja pyyteetön RAKKAUS.

Tänään meillä oli mukava äitienpäivä. Oli herkkuja ja mummon ja isomummin tapaamista. Sain myös kivoja lahjoja lapsilta ja mieheltä. Olenko ansainnut tämän kaiken? Olenko hyvä äiti? En ainankaan ole sellainen, millainen haluaisin olla. Haluaisin olla pitkän pinnan omaava järkevä kasvattaja, joka rakastaa lapsiaan lempeästi ja huutamatta ja väsymättä. Silti useasti olen kiukkuinen ja väsynyt äiti ja kaipaan välillä omaa rauhaa. 

Vaikka omasta mielestäni olen täysin epäinnistunut siitä mitä minun pitäisi olla, silti nuo pienet poikani ilahtuvat nähdessään minut tai haluavat vain äidin syliin pahan mielen tullessa. Häijä oli askarrellut kortin päiväkodissa. Ehkäpä olen kuitenkin onnistunut omassa äitiydessäni.


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Onnistumisen riemua



Olen jo viitisen vuotta aina keväisin kasvattanut siemenistä toimaatin-, kurkun-, paprikan-, chilin ja yrttien taimia onnistuen siinä vaihtelevasti. Olen myös ostanut taimia valmiina. On ollut kirvoja, olen laittanut innoissani taimia liian varhain ulos palelluttaen ne ja on myös tullut vähän satoakin, ehkä enemmänkin sitä olisi saanut tulla siihen nähden miten paljon työtä kasvattaminen vaatii. Silti tässä hommassa on jotain kiehtovaa, saa katsella oman työn jälkeä ja nähdä kasvin kasvavan.

Viime syksynä ostin yrttipuutarhan. Se on ollut todella hyvä hankinta! Se on helppo pitää puhtaana ja kaupan yrtit ja salaatit säilyvät pidempään, jopa alkavat versoamaan uutta. Minttu ja pari muutakin yrttiä ovat viihtyneet niin hyvin, että olen voinut siirtää ne multaan. Minttu jopa puskee uutta jo mullan alta! Se on niin ihanaa, että voisin tuijotella sen kasvamista tuntitolkulla :D

Muutamia kuvia napsin tästä ihmeestä ja vähän muistakin taimista.


Siinä se pieni ihme on!


Mintun latva.


Valkosipulin varsia ja juuri multaan istutettu basilika.


Saimme oliivipuun säilymään hengissä talven yli! Se talvehti mummilan viileässä yläkerrassa.


Sitruunamelissa on kasvanut yrttipuutarhan valossa pikkuruukussaan jo helmikuusta asti ja nyt se muutti multaan uuteen ruukkuun!

***

Pikkuvinkkinä näin kantapäänkautta itseoppineena kaupan yrtit kannattaa istuttaa multaan ruukkuineenpäivineen, sillä kasvi kuolee jos sen uloskasvaneet juuret revitään poikki.

***

Yrttien tuoksuisin terkuin, Ikko






tiistai 2. toukokuuta 2017

10 turhaa ja vähemmän turhaa faktaa meistä



Uuden mahataudin selätettyäni palailen taas blogin ääreen. Nyt alkaa olla jo sen verran voimissaan, että jaksaa muutakin kun maata sängyssä. Lapsiperheiden iloja nämä uusiutavat mahataudit, jotka sitten kiertää kaikissa perheenjäsenissä. Parhaillaan sairastaa Paatti ja isäntä on vielä saamatta omaa osaansa tästä ihanuudesta. Siinä meni sitten rattoisasti vappu. Munkit sentään jaksoin paistaa. Lapset ei onneksi vielä osanneet odottaa mitään sen kummenpaa vappujuhlaa ja olivat tyytyväisiä serpentiineihin, nakkeihin ja munkkeihin. Tosin Onska oli niin kipeä, ettei munkkikaan oikein maistunut. 



No se siitä, siinäpä lyhykäiset kuulumiset. Nyt arki jatkuu ja pitkään kaivattu lämpö ja aurinko on saapunut, joka kummasti piristää mieltä. Tuli mieleen tässä kirjoitella meistä sellaisia asioita, joita ei ehkä muuten tule teksteissä esille. Turhia ja sitten vähemmän turhia.

1. Syömme illallista. Olen aina ollut välimeren kulttuurin kannattaja. Pari vuotta sitten kesälomamatkalla reissun sujuvuuden kannalta vaihdoimme päivällisen ja iltapalan paikkaa päittäin. Se olikin niin toimiva ratkaisu meidän perheelle, että siitä lähtien olemme syöneet välipalaa klo 16 ja illallista klo 19. Toimii meillä. 

2. Kierrätämme. Kaiken mahdollisen; muovit, biojäte, lasi, metalli, kartonkin, paperi, pullot, paristot.. Olikohan vielä muuta? Ja ei, se ei ole yhtään hankalaa.

3. Nukumme päiväunia. Ihana lepohetki, joka katkaisee kiireisen päivän mukavasti. Kaikki lapset ja minä (viikonloppuisin myös mies) rauhoitumme sänkyihin 13-15.30 joilloin puhelimet ovat äänettömällä. Kun nukkuu lasten vieressä, silloin on pakko itsekin levätä.

4. Kauppareissut yleensä hoidan minä. Käyn kaupassa kaksi kertaa viikossa. Alkuviikosta maanantaina tai tiistaina ja loppuviikosta torstaina tai perjantaina. Meidän kauppa on pääsääntöisesti Prisma. Sieltä saa kaiken.

5. Automme tankataan naapurimaan bensalla ja tankkausreissut hoitaa mies.

6. Keväisin kasvatan siemenistä hyötykasveja kuten tomaattia ja kurkkua, vaihtelevalla menestyksellä. Hyötykasvien kasvatuksesta tykkään, mutta koristekasvit saan aina kuolemaan.

7. Siivoamme kahden viikon välein. Silloin vaihdamme myös kaikkien lakanat. Pyyhkeet vaihdamme viikottain.

8. Happy hour. Kutsumme aikaa, jolloin olemme saaneet lapset nukkumaan. Parhaimmillaan se kestää kaksi tuntia. Illan kohokohtia ovat salkkarit ja jalkahieronta (mies hieroo minun jalkoja).

9. Nautimme hyvästä kahvista. Itse on ole oppinut juomaan suodatinkahvia, se vain on pahaa. Kun maistoin ensimäisen kerran mutteripannukahvia, rakastuin. Nyt jauhamme espressopavut itse myllyssä ja teemme espressophjaisia kahveja espressokoneella tai pikaisesti Bialetti mutteripannulla, joita meillä on kahta kokoa - yhdelle ja kahdelle. Kesäisin teemme kylmää kreikkalaista frappea pikakahvista Kreikasta ostamallamme frappekoneella.

10. Rakastamme suklaata. Tarvitseeko tätä enempää avata?