torstai 31. elokuuta 2017

Mitä tapahtuikaan kesällä 2017?

Niin kuin aina, kesä meni ennen kuin tajusimme sen alkaneenkaan. Näin oli etenkin tänä vuonna. Arki, myös lomalla on niin hektistä ja tarkoin aikataulutettua, että itsekään ei meinaa muistaa, että mitähän kaikkea sitä tuli touhuttua ja koettua. Syksy alkaa siis jo olla täällä, töineen, päiväkoteineen, toimintaterapioineen ja muine asiointi- ja harrastuskäynteineen.

Mutta palataanpa vielä hetkeksi Puttosten kesään 2017:


Kesäkuussa isot pojat olivat vielä päiväkodissa juhannukselle saakka kunnes jäivät viiden viikon kesälomalle ja isi oli töissä heinäkuun puoleenväliin asti. Tämän takia tohuilimme lähinnä kotikaupungissamme. Ja kaikki pojat saivat vuorotellen omaa aikaa äidin kanssa. Isompien kanssa kävimme kahvilassa ja pienimmän kanssa uimarannan leikkipuistossa. Juhannuksena teimme porkkanalohta eli porkkalaa, na-mi-a! Emme jaksaneet lähteä juhannukseksi mökille yöksi, mutta kävimme pienemmällä mökillä saunomassa ja katsomassa kokkoa. Joku päivä oli jopa niinkin lämmintä, että viritimme uima-altaan pihalle!










Heinäkuussa kävimme uimarannalla, mökillä ja pienimmän kanssa kävimme ottamassa pari tikkiä silmäkulmaan, kun kaatui rappusissa. Isikin jäi vihdoin ja viimein lomalle ja lähdimme reissuun. Kuudennen hääpäivämme "vietimme" lomareissulla. Siitä olenkin tehnyt erillisen postauksen. Voit lukea sen täältä. Isi saalisti myös takapihaltamme rotan, yök! Nautimme auringosta aina kun sitä oli ja herkuttelimme mehukkailla kesän herkuilla kuten lättänillä persikoilla. Loppu kuusta oli Onskan 5 vee synttärit, mutta tähän en saanut nyt siitä päivästä yhtään kuvaa.











Elokuun 1. päivä pojat palasivat loman jälkeen päiväkotiin. Tuntui, että ilmojen puolesta kesä vasta kunnolla alkoi! Mökkeilimme ja kävimme Kotkassa päiväreissulla. Meillä kävi ystäväperhe yökylässä ja näytimme myös heille Lappeenrantaa. Voisin sanoa, että tämä viikonloppu oli koko kesän kohokohtia! Saimme harvinaisen 4 tuntia kahdenkeskistä aikaa ja kokeilimme tehdä vegaanisia susheja itse. Kivaa niitä oli tehdä, mutta maku, ei ollut meidän juttu. Maistuivat vain hurjasta wasabi määrästä huolimatta mädälle kalalle... :D Niin ja joku tosiaan täytti myös 30 vuotta...










Aurinkoista syksyä kaikille toivottelee, Ikko









tiistai 22. elokuuta 2017

Saako poika leikkiä prinsessaa?


Jokin aika sitten keskimmäinen poikamme Häijä 3,5 v. alkoi laittaa muovista hiuspantaani omaan päähänsä ja sanoi leikkivänsä "pinsenssaa". 

Kerran kirpputorilla kierrellessä silmiini osui leikki kruunu ja ilahtuneena esittelin sitä miehelleni että nyt löysin Häijälle oikean pinsenssa-kruunun! Odotin toki saavani vastakaikua innostukselleni, mutta saimmekin aikaan syvää väittelyä aiheesta, että onko pojan hyväksyttävää leikkiä tyttöjen leikkejä. 

Mieheni sanoi minulle, että kannattaako tuollaista asiaa nyt ruokkia ja oli sitä mieltä, että kruunu pitäisi jättää kirppikselle. 

Minä luulin aluksi, että kyseessä oli tyypillinen suomalainen homofobia, mutta mies kertoikin pelkäävänsä sitä että jos annamme pojan leikkiä prinsessää, hänestä tulee sen seurauksena trans sukupuolinen!

Totta kai minä vahvat mielipiteet omaavana ostin kruunun. Mielestäni leikki ei "tee" ketään homoksi tai trans sukupuoliseksi. Myöskään me emme vanhempina tälläisellä toiminnalla pysty edesauttamaan tälläistä asiaa mitenkään. 

Roolileikit käsittääkseni kuuluu normaaliin kehitykseen ja muistan itsekin lapsena leikkineeni miestä. Ja tässä olen, heterosuhteessa ja naisena! Päinvastoin, jos estämme lasta leikkimästä sitä mitä hän haluaa, luulisin johtavan paljon vakavimpiin seurauksiin. Eriasia toki sellaiset leikit, joista voi olla vaaraksi itselleen tai muille.

Jokin aikaa sitten, kruunu ei enää riittänyt, vaan hän alkoi miettimään mekkoa. Voi kumpa olisin älynnyt ostaa sellaisen kirpputorilta! Nyt sitten tällä viikolla silmiini osui kaupassa lasten naamiaisasu setti, PRINSESSA. Ostin sen ja voi kun pieni mies oli onnellinen! Ja viimein siinä vaiheessa kun lähetin yllä olevan kuvan miehelleni, hänenkin sydämensä suli lopullisesti...

Uskon, että tämä roolileikki on väliaikaista ja lyhyt kestoista ja menee ajallaan ohi. Häijä on Poika isolla P:llä eikä tämä leikki ole muuttanut ja tule koskaan muuttamaan tätä asiaa. Jos näin sattuisi joskus käymään, se johtuu aivan jostain muusta asiasta.

Siitäkin huolimatta, että itse en ole sukupuolineutraalin kasvatuksen kannattaja, minusta on äärettömän suloista, että pieni poikani haluaa kruunun päähän ja mekon päälleen ja kokeilla millaista prinsessana on olla. Ja toki myös kolmen pojan äitinä nautin kun saan edes pieneksi hetkeksi pukea lapseni vaaleanpunaiseen röyhelömekkoon! 


torstai 17. elokuuta 2017

Kun kosketus tuntuu vieraalta



Kun kosketus tuntuu vieraalta. Kun toinen tuntuu vieraalta. 

Kun toinen on siinä, mutta unohtaa sen, että miksi. Unohtaa pitää siitä huolta. 

Ei ole voimia pitää siitä huolta. Kun unohtaa, miksi me olemme me. Unohtaa, että me olemme me, me kaksi. Toisiamme varten.

Unohtaa katsoa toista syvälle silmiin ja tuntea sen. Tuntea rakkauden ja yhteenkuuluvuuden.

Mitä sitten tapahtuu, kun olemme jälleen kaksin. Vain me kaksi. Onko sitten enää meitä?

Me haluamme olla me, vielä silloinkin kun olemme taas kaksin. Me emme halua unohtaa sitä, miksi meistä tuli me. Me emme halua kadottaa toisiamme. 

Haluamme katsoa toisiamme syvälle silmiin ja sanoa: 
Rakastan sinua. Ikuisesti.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

30 ja ikäkriisi



Täytän pian kolmekymmentä vuotta ja tämä on saanut minut pohtimaan elämääni taaksepäin ja tämän hetkistä elämää. Olen alkanut pikkuhiljaa ymmärtää, etten ole enää kovin nuori. Alan olla aikuinen. Ja kyllä, se ahdistaa.

Mitäs kaikkea sitä on tullut koettuakaan?

Olen valmistunut kahteen ammattiin. Olen muuttanut omaan asuntoon. Olen ostanut oman auton. Olen tehnyt töitä.

Olen nauttinut ystävien seurasta. Olen juhlinut. Olen elänyt nuoren naisen elämää. Olen katsellut miehiä ja nauttinut niiden huomiosta.

Olen menettänyt ystäviä, mutten saanut uusia.

Olen tavannut elämäni miehen. Olen mennyt naimisiin. 

Olen synnyttänyt ja tullut äidiksi. Olen ollut hyvin sairas ja ollut hoidettavana sairaalassa. Olen ollut kolmessa leikkauksessa.

Olen kipuillut itseni kanssa ja kipuilen edelleen. Olen kokenut yksinäisyyttä.

En ole vieläkään löytänyt paikkaani maailmassa ja pelkään ettei se löydy koskaan. 

Olen taistellut paljon, minusta on tullut leijonaemo. 

Olen kärsinyt ja olen myös nauttinut elämästä.

Olen oppinut tuntemaan itseäni ja tunnistamaan tunteita. 

Olen haaveillut paljon, mutta vain osa haaveista on toteutunut.

Olen nauranut, laulanut, itkenyt, huutanut, tanssinut, ollut humalassa, kärsinyt krapulasta ja kokenut morkkista. Olen ihastunut, rakastunut, ikävöinyt ja tehnyt vaikeita päätöksiä. Olen ollut itsekäs ja oppinut olemaan epäitsekäs.

Olen nähnyt oman lapsen kasvavan ja kehittyvän. Olen kokenut sen lapsen pyyteettömän rakkauden vanhempaa kohtaan. 


***

Paljon on koettu. Paljon on vuosia takana. Silti edelleen koen olevani se sama nuori tyttö, joka on epävarma itsestään. Mutta kun katson peiliin, siellä olen minä 30 vuotias aikuinen nainen joka on kokenut ja nähnyt elämää. En ole enää teinityttö vailla vastuuta, vaan kolmen lapsen äiti ja aviovaimo.