maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kiire 24/7


Voihan ruuhkavuodet! Ei tarvitse kyllä hetkeäkään miettiä, että eipä ole mitään tekemistä. Pikemminkin mietin mietin sitä, että missähän välissä sitä ehtisi hengähtää tai päivittää vaikka blogia. 

Eipä tätä aikaa jolloin lapset ovat pieniä, turhaan kutsuta ruuhkavuosiksi. Sitä se on, sanan varsinaisessa merkityksessä. Etenkin nyt meillä kun on kolme pientä poikaa, jotka ovat erittäin vilkkaita ja (ainakin) yksi erityisen tuen tarvitsija.

Arki on tarkoin aikataulutettua, myös viikonloppuisin. Se helpottaa huomattavasti arjen pyörittämistä, niin meitä aikuisia ja etenkin lapsia, jotka hyötyvät tarkoista rutiineista. Tarkat uni- ja ruokailuajat myös toisaalta kahlitsee, eikä voi aina lähteä niin kuin haluaisi.

Kaiken tämän normaalin arjen lisäksi on aina jotain ylimääräistä. Eipähän käy arki liian tylsäksi tai yksitoikkoiseksi! On ollut mahatautia, yskätautia (niin kuin onska sanoo), pippelitulehdusta ja niiden tiimoilta lääkärissä juoksemista ja ylimääräistä huolta. Sitten on erityislapsen asiat, jotka ovat alkaneet jollain tavalla vaikeutua. Päiväkotiin meneminen on vaikeaa, kun hänän sanojensa mukaan siellä on niin kova meteli, että korviin sattuu. Tottahan se varmasti onkin, sillä hänellä on jonkinasteinen kuuloylikerkkyys. Tänään käyn ostamassa hänelle kuulosuojaimet, jospa niistä olisi apua!

Mutta ompa myös ihan mukaviakin "ylimääräisiä" asioita. Pilates jatkuu edelleen, kuten vegaaniruokavalio. Ehkä näiden kahden asian myötä oma kroppani on paremmassa kunnossa kuin vuosiin. Paino on pudonnut miltei jo lähtölukemiin ennen raskauksia ja lihakset ovat vahvistuneet sekä keskivartalon tuki. Mikä parasta uskalsin laittaa vartalonmyötäisen treenipaidan päälle ja vieläpä häpeämättä itseäni! Ennen tätä olen liikkunut löysä paita päällä. 

Tein myös viime perjantaina yhden iltavuoron työpaikallani! Ai että oli ihanaa vaihtaa äiti moodi välillä siihen hoitaja/minä moodiin. Teki todella hyvää ja oli ihanaa nähdä asukkaita ja työkavereita. Tulossa on ainakin yksi työvuoro lähiaikoina. Mukavaa on käydä siellä välillä näin piipahtamassa, vaikka vielä en olisi ihan valmis kokonaan palaamaan takaisin työelämään. Työtä riittää kotonakin pienten kanssa. Ja onhan Paatti vielä aika vauva vaikka jo käveleekin jo paljon.

Muutto kuume on kova, nyt vaan jänniteyksellä odotamme, tuleeko viime näytössä käyneiltä tarjousta!

Keväästä nauttien, Ikko

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Miten meillä syödään?

No meillähän syödään hyvin. Pääsääntöisesti syömme ihan perus kotiruokaa, joka meillä tarkoittaa itsetehtyä hyvänmakuista, terveellistä ja yksinkertaista perusruokaa. Puhtaat selkeät raaka-aineet takaavat hyvän maun. Perusmausteet ovat merisuola, mustapippuri myllystä rouhittuna, valkosipuli, oliiviöljy ja tuoreet yrtit. Muuta ei melkeimpä perusarkiruokaan edes tarvita. Vaikka olemmekin siirtyneet melkein kokonaan vegaaniseen ruokavalioon, silti kokkauksen perusperiaatteeni ovat samat. Syömme paljon pastaa ja vähän perunaa. Ja kaikkea muuta sopivasti siltä väliltä. Herkutellakin osaamme, välillä vähän liiaksikin ;)



Syömme päivässä 4(-5) kertaa. Aamiainen, lounas, välipala ja illallinen. Tämä ruokarytmi on todettu hyväksi meidän perheelle. Arkipäivinä isot pojat syövät aamiaisen ja lounaan päiväkodissa (sekaruokaa) ja mies töissä. Ja me Paatim kanssa kotona tai satunnaisesti kaupungilla. Paatti syö jo melko usein samaa ruokaa muiden kanssa soseutettuna, mutta välillä turvaudumme purkkiruokaan.



Viittasinkin jo alussa siihen, että olemme melkein kokonaan siirtyneet vegaaniseen ruokaan, mutta muutamat ruoka-aineet ovat vielä mukana, kun ovat lapsille niin tärkeitä, enkä koe oikein heiltä niitä viedä. Onska tykkää juustosta ja piimästä ja Häijä rakastaa lauantain herkkuaamuina syödä kananmunaa paistettuna tai keitettynä. Nekin nykyään ostan tietysti luomuna. Ehkä vähän pienenpi paha. Maito vaihdettiin kauramaitoon, ja mantelimaitoon ja jugurtit soija/kaurajugurttiin ja leivän päälle laitamme soijaleikkeileitä, hummusta, avokadoa, kylmäsavutofua.



Usein kuulemani kysymys on, että eikö kasvisruoka ole kamalan kallista ja monimutkaista ja hankalaa. No ei ole! Vaikka kasvimaitotuotteet ovat normaalia kalliimpia, silti ruokalaskut ovat pienentyneet ja syömme entistäkin monipuolisemmin ja paljon enemmän kasviksia ja hedelmiä. Ne lihatuotteet ovat niin kalliita. Nykyään vegaanisuus on helppoa, kun korvaavia tuotteita ja tietoa löytyy monipuolisesti. Toki perehtymistä tämä vaatii, mutta rakastan oppia uutta ja tämä alkuvuosi on ollut mielenkiintoinen matka uuteen. Nykyään kauppareissut sujuvat jo ihan rutiinilla ja maksamisen jälkeen en voi muuta kun todeta, että tässä meitä siunataan ja pidetään huolta.

Itseäni aina kiinnostaa lukea muiden arkiruokapostauksia, joten nyt teen itse sellaisen. Tässä esimerkkijä päivän eri aterioilta:

Aamiainen:
- Tuorekaurapuuro siemenillä kasvimaidolla ja marjoilla
- Keitetty puuro marjoilla, hedelmillä, maapähkinävoilla, margariinisilmällä, siemenillä...
- Jugurttia myslillä
- Leipää
- Tofukokkelia
- Muroja
- Chiansiemenvanukas marjoilla tai hedelmäsoseella
- Kahvia, teetä





Lounas:
- ulkona lounassalaattia tai muuta vagaanista ruokaa, tosin täältä pikkukaupungista aika kehnosti sellaista saa vielä...
- edellisen päivän illalisen jämiä
- pikanuudeleita ja papuja pakasteesta
- pastaa





Välipala:
- Leipää päällisineen
- Jugurttia
- Paatille puuroa
- Smoothie
- Nicecreamia
- Muroja
- Jugurttia, mysliä
- Hedelmiä, pähkinöitä





Illallinen:
- Pastaa
- Wokkia
- Keittoja (harvoin)
- papuja, linssejä, soijaa, tofua..
- Salaattia kastikkeena oliiviöljyä ja vaihdellen etikoita




Kerran viikossa, perjantai-iltaisin meillä on karkkipäivä ja leffailta, jolloin kaikille jaetaan omat herkkukipot. Yleensä se silästää suklaata ja hedelmäkarkkeja. Nykyään koitan ostaa nekin vegaanisina, mutta jos lapset saavat lahjaksi muilta normisuklaata toki saavat ne syödä.

Välillä tämäkin lipsuu muillekin päiville ja herkutellaan myös "namitalon" antimilla. Eli McDonalds tai nykyään Hesburger kun sieltä saa paremmin vegaanisia vaihtoehtoja ;)

Ja lopuksi: Ruoka on minulle intohimo, terapiaa, suuri nautinnon lähde ja  piden erittäin tärkeänä sitä että saamme kasvattaa lapsemme sellaiseen "epäsuomalaiseen" ruokakulttuuriin jossa arvostetaan ruokaa, raaka-aineita ja etenkin sitä että ruoka ei ole vain "vatsan täytettä hengen pitimiksi" vaan sitä että ruoka tuo perheen ja läheiset yhteen nauttimaan yhdessä hyvästä ruoasta ja toisista.




maanantai 3. huhtikuuta 2017

Taistulua ja todistelua - leijonaemon elämää?

Esikoisemme (blogissa nimellä Dage, mutta nyt alkaa tuntua luonnollisemmalta kutsua häntä oikealla lempinimella Onska) täyttää kesällä viisi vuotta. Tähän aikaan mahtuu paljon tunteita, huolta, vastuuta ja kasvamista vanhempana, etenkin erityislapsen vanhempana, mutta myös kiitollisuutta tästä kaikesta, elämä olisi paljon köyhempää ilman erityisyyttä. 

Luulin jo, että saan jo vähän hengehtää, kun olen saanut lapseni hoidon piiriin ja on nyt paikka jossa (lasten neurologian poliklinikka) hänen kehitystään seurataan ja tuetaan. Onskalle päiväkoti on kuntuttavaa toimintaa, on toimintaterapia ja kävimme hiihtolomaviikolla sopeutumisvalmennuskurssilla. 

Mutta ei. Jatkuvavasti saan todistella lapseni erityisyyttä ja pulmia arjessamme, jotka vaikuttaa niin Onskaan itseensä, muihin sisaruksiin ja meihin vahempiin. Välillä tulee olo, että vieraat ihmiset eivät usko pojan olevan millään lailla erityinen. Tottahan se on, että hänet pikaisesti tai ensi kertaa tavatessaan sitä ei huomaakaan. Hän on hyvin sosiaalinen ja verbaalisesti lahjakas (huolimatta siitä, että puhe oli viivästynyt). 

Suurimmat arjen pulmat ovatkin kotona ja vanhempien seurassa. Johtuneeko siitä, että hän uskaltaa olla silloin täysin oma itsensä ja skarppaa ja antaa itsestään kaiken kuten päiväkodissa? Ja kotona sitten nousee pintaan jumittumiset omiin rutiineihin, tavaroiden, kuten sängyn laidan, uninallen ja uusien rukkasten syöminen - siis syöminen. 

Tässä vain suurimmat pulmat tällä hetkellä esimerkkinä. En halua luetella tässä kaikkia, etten tulisi väärin ymmärretyksi, että lapsemme olisi mielestäni vaan hankala, vaan sitä, mitä erityistä kuuluu meidän erityiseen vanhemmuuteen. Niin hyvässä kuin pahassa. '

Toinen asia sitten on nämä yhteiskunnan tuet. Niitä joutuu itse kaivamaan ja selvittelemään mitä meille kuuluu ja miten niitä saadaan. Edelleenkin. Nyt esimerkiksi tilasin Onskalle purukorun ja eiväthän ne ihan ilmaisia ole. Mutta siihen nähden jos se toimisi niin säästyisi sänky ja vaatteet ja jos huonosti kävisi, niin sairaalareissulta jos masu ärtyy kankaan ja puun syömisestä. Tähän liittyen pitäisi alkaa selvitellä vammaispalvelusta, miten voin hakea korvausta tämän kaltaisiin hankintoihin, koksa eivätähän tälläisia hankintoja tarvitse tehdä "terveelle" lapselle.

Välillä tämä kaikki on uuvuttavaa ja turhauttavaa, mutta silti suojelen, huolehdin ja rakastan lastani leijonaemon lailla. https://www.leijonaemot.fi/fi/