keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Tosielämän saippuadraamaa



Tovi on taas vierähtänyt edellisestä postauksesta. Syynä tähän on taas uudelleen pintaan noussut ajatus lopettamisesta. Faktaa on, että en ole ainut blogin kirjoittaja tässä maassa ja se että saat lukijoita ja mieleisiä sellaisia ei tapahdu aivan itsestään. Pidän kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta, mutta niiden näkyväksi saamiseen, onko hinta liian kova?


Olenko valmis avaamaan elämäni koko maailmalle? Olenko valmis siihen, että kuvani saattavat joutua vääriin käsiin ja niitä käytetään väärin? Olenko valmis siihen, että tekstini eivät kiinnostakaan ketään, koska en haluakaan antaa aivan kaikkea? Tai epävarmuus siitä, että en olekaan tarpeeksi hyvä kirjoittamaan. Ja ylipäätään se, että ihmiset janoavat saada lukea kirjoittajan elämän kipeimmät tai mullistavimma asiat. Jos kirjoitat jatkuvasti mukavista arkpäivän asioista, kukaan ei jaksa lukea. Elämäsi vaikeudet ovat muille viihdettä, haluanko että elämäni on muille viihdettä?


Jos päätän lopettaa nyt, yksi stressin aihe on vähemmän. Jos lopetan, tiedän, että siitä jää myös tyhjä kohta elämään. Tiedän, että lukijoita ei ole paljon, mutta toivon, että olen voinut antaa edes yhdelle ihmiselle kirjoitusteni kautta vertaistukea.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Päiväni mallina

Saimme vihdoin toteutettua kauan suunnitelmissa olevan asian siskoni kanssa. Kävimme nimittäin kuvaamassa ehkä Lappeenrannan kuvauksellisemmassa kaupungin osassa linnoituksessa. Siskoni kuvasi ja minä olin kuvattavana. Oli erilainen ja hauska kaksi tuntinen. Ja vaikka itse sanonkin, onnistuin kuvissa yllättävän hyvin, kiitos tästä kuuluu taitavalle kuvaajalleni. Tässä esittelen teille parhaimpia otoksia.










torstai 26. huhtikuuta 2018

MUUTOKSIA



Kuten osa lukijoista on ehkä jo huomannutkin, blogini on saanut uutta ilmettä.

Kuten aina keväällä iskee sisustus inspiraatio kotiin, nyt se iski myös blogiin.

Ulkoasu muuttui, mutta kaipaa vielä hienosäätöä. Kuten myös nimi.

Älkää huolestuko, sisältö pysyy samana! Haluan muuttaa vain nimeä ja ulkoasua enemmän selkeämmäksi ja kuvaamaan paremmin blogin sisältöä.

Ihanaa kevättä!! -Katri T.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Haasteellista olla erilainen, kannattaako se?


Olen aina kokenut itseni erilaiseksi kuin muut. Osittain asioista, joihin ei itse voi vaikuttaa ensinnäkin syntymästä saadut ominaisuudet kuten ulkonäkö, huononäkö - silmälasien tarve, persoona ja luonne. Sitten on muita ulkoa päin tulevia asioita, joihin voi vaikuttaa tai sitten ei. Tälläisiä ovat lapsuudessa olleet mm. leikit, vaatteet, ruokalajit. Vanhemmiten arvomaailma, intohimo syvällisiin keskusteluihin, usko. Koen, että erilaisuus on johtanut lapsuudessa koulukiusaamiseen, itsetunnon murenemiseen ja rohkeuden haihtumiseen. Vasta nyt aikuisiällä olen taas alkanut löytää itseäni ja rakentamaan pikkuhiljaa palapalalta murentunutta itsetuntoa. Nykyään uskallan olla erilailen ja haluankin olla! Olen ylpeä mielipiteistäni, arvoista ja siitä, että puen päälle juuri sitä mitä itse haluan, en sitä mitä muut toivovat minun pukevan. 

Mutta se itsestäni. Myös perheemme on erilainen. Osittain sitä tahtomatta ja osittain sitä tahtoen. Olen siitäkin ylpeä, mutta se vaatii työtä. 

En siis kuitenkaan tarkoita, että perheemme olsi jotenkin erityisen poikkeava lapsiperhe, en suinkaan. Meillä kiukutellaan, riidellään, leikitään, touhutaan, katsellaan elokuvia ja syödään karkkia ihan kuin muutkin. Tarkoitin sitä, että arvomaailma ohjaa perheemme toimintaa, toki myös erilaisuutta mukaan  yksi autismikirjon henkilö. Siitä aiheesta lisää näissä postauksissa: Erityistä elämää , Taistulua ja todistelua-leijonaemon elämää?

Olemme yrittäneet saada nuorimmalle pojalle päiväkotiin maidotonta ruokavaliota. En halunnnut kokonaan kasvisruokaa siksi, että saa varmasti tarpeeksi ravitsevaa ruokaa. (valitettavasti monilla ammattilaisilla on vielä ajatus, että vegaanit syövät pelkkää porkkanaa ja perunaa). Asiahan ei ollut täysin ongelmaton sillä, ilman lääkärin tms. todistusta ei kaurajuomaa heru. Aluksi veimmekin kauramaidot itse päiväkotiin, mutta joidenkin viikkojen kuluttua meille selvisi, että sekään ei ollut sallittua! Siitä lähtien lapsemme on siis juonut pelkkää vettä (muuten sekaruokaa) ja kotona annamme hänelle päiväkotipäivinä apteekista ostetun kalisumD-tabletin. Älytöntä, sanoisin.

Viikko sitten vein pojan yksityiselle ravitsemusterapeutille, saadakseni häneltä todistuksen maidottomuuteen. Hän ymmärsi tilanteemme ja lupasi sellaisen kirjoittaa. Sitä vielä odotellaan ja sitten katsotaan saammeko lapselle muutakin juomaa kuin vettä päiväkodissa. 

Suurin ylpeydenaihe on perheemme ruokavalio ja ruokakulttuuri. Teemme hyvin paljon ruokaa ja leivomme itse. Lasten kasvaessa hekin ovat alkaneet kiinnostua mitä keittiössä puuhataan. Oln ottanut heitä mukaan kunkin osaamiseen mukaan. Mieluisinta puuhaa on taikinoiden maistelu ja pilkotut kasvikset uppoaa parempiin suihin jo ennen pannulle päätymistä. Lapset tunnistaa hyvin eri kasviksia ja hedelmiä ja syövät ennakkoluulottomasti monille lapsille inhokki kasviksia kuten parsakaali. Se on yksi lastemme suosikki kasvis, raakana sekä kypsänä! Pojat tykkäävät myös oliiveista, mutta myös nauttivat suuresti ihan perinteisistä lasten herkkuruoista kuten makaronilaatikosta ja nakeista. Istumme koko perhe ruokailemaan yhdessä katetun pöydän ääreen ja toivon että tämä minulle niin tärkeä asia jatkuu aikuisuuteen asti.

Kierrätämme jätteet hyvin tunnollisesti joten lapset ovat luonnollisesti oppineet, että mihin mikäkin roska tulee laittaa. Se on meille kaikille arkipäivää. Erilaisia meistä tekee myös se, että olemme ehkä normisuomalaisista poiketen koko sakki kovin kovaäänisiä ja temperamenttisiä. Hyvässä sekä pahassa.

Helpommalla elämässä selviäisi, jos kulkisimme valtavirran mukana. Mutta en halua, emmekä ole sellaisia. Ehkä sitä kannattaa nähdä vaivaa oman onnellisuuden eteen. Minä en olisi minä eikä perheemme olisi meidän perhe ilman rohkeutta olla erilainen.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Erityistä elämää



Kevään edetessä alkaa väsymys näkyä erityispiirteiden voimistumisena. Suuret kuin pienetkin elämän muutokset vaikuttavat myöskin.

Suuriminpia vaikeuksia tuottaa levottomuus, omaehtoisuus ja toiminnan ohjauksen ongelmat. 

Arjen työkaluina meillä on kokeiltu kaikenlaista ja pojan toimintaterautti on ollut aktiivisesti mukana helpottamassa arkeamme. Siltikin tuntuu, että keinot ovat riittämättömiä ja tuovat vain hetkellistä apua.

Apuväline keskukselta kokeilussa painohaarukka ja -lusikka, josko ne toisivat helpotusta kankeaan hienomotoriikkaan.

Haasteita tuottaa myös se, että jaloissamme pyörii myös kaksi muuta pientä poikaa, jotka kaipaavat vanhempien huomita, eikä kaikkea huomiota voi tietenkään kohdistaa vain esikoiseemme.

Nyt odotellaan, että saamme yhteispalaverin järjestettyä, jossa olisi mukana kaikki hoitavat tahot. Stressiä tuottaa myös lähestyvä esikoulu ja koulu. Toivon, että poika saa hyvän alun koulutielleen, pienen ryhmän, hyvän opettajan ja riittävän tuen oppimiseen. 

Saan jatkuvasti taistella lapsen oikeuksien puolesta, hoitaa ja selvittää tukitoimia, selitellä ja todistella, että lapsellamme olisi mahdollisimman hyvä elämä.  Mitäpä leijonaemo ei tekisi erityisen rakkaan lapsensa vuoksi?

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Se aika vuodesta...





...kun on aika laittaa sormet multaan ja siirtää kasvilamput varastoon odottamaan pimeää talvea.

Siementen kylvämisestä on tullut jo keskimmäisen poikani kanssa perinne. Yhdessä olemme jo monena keväänä kylväneet siemenet, kastelleet niitä ja seuranneet niiden kasvamista.




Muista vuosista poiketen tänä keväänä siemenet ovat itäneet huonosti. Johtunee varmasti vieläkin vallitsevasta talvisesta säästä.. Varaudun siis siihen, että osan kasveista joutuu ostamaan taimena lähempänä kesää.

Tässä hieman kuvasaldoa kasvilapsistani.


Keväisin istutan kaupan yrtit multaan ja laitan ikkunalle aurinkoon. Niistä saa satoa kivasti pitkälle kesään.







keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Mitäs itselle?


Aloitin tosiaan työt osa-aikaisena vuoden alusta. Se oli erittäin hyvä päätös oman pääkoppani vuoksi. Kaipasin jo vähän muuta elämää, kun kodin, päiväkodin ja kaupan väliä veivaamista. 

Olen saanut kaivaa esiin sen kadonneen hoitajaminän sieltä jostain sisuksista, johon sen on tässä viime vuosien aikana kotona ollessa hävinnyt.

 Lääkeluvat ovat vanhentuneet jo varmaan 100 vuotta sitten, joten olen kerrannut pitkin alkuvuotta töissä sekä kotona lääkehoidon opetusmateriaaleja ja lääkelaskuja. On ollut erittäin hyvä kerrata asioita oman ammattitaitoni ylläpitämiseksi ja parantamiseksi.

Olen jonkin verran asiaa stressannut ja varsinkin, kun en saa lääkkeisiin töissä puuttua, koen olevani taakka kolleegoilleni kun joutuvat puolestani lääkeasiat hoitamaan. Pari viikkoa sitten sain suoritettua kaikki teoriat (yht. 4 koetta!) ja enää on jäljellä käytännön näytöt. Ihanaa, sitten olen taas kokonainen lähihoitja. :) 

***



Mutta ne niistä työasioista. Helmikuussa sain ihanan vapaa viikonlopun mieheni jäädessä kotiin lasten kanssa. Pääsin nimittäin Helsinkiin V-E-G-E-M-E-S-S-U-I-L-L-E !! Messut oli juuri sitä mitä odotin ja vielä enemmän. Siellä oli paljon jo tuttuja tuotteita ja myöskin paljon uutta minulle. Vatsat sai täyteen maistiaisista ja mukaan sai näytteitä. Ostin myös jotain pientä (mm. 5 "sipsi"pussia.. :D) Ensi vuonna uudestaan, toivottavasti miehen kanssa kaksin.


***

Kädet ovat olleen erityisen huonot tänä talvena, liittyen MCTD sairauteen. Aloitin erään uuden lääkkeen joka parantaa ääreisverenkiertoa. Se on auttanut hyvin ja sormet ovat valkoiset ja tunnottomat vain harvoin! Ja voin käydä ruokakaupassa ilman rukkasia! Nämä asiat tuntuvat itsestään selviltä varmasti monille, mutta meille MCTD ihmisille nämä ovat arkipäivää. Kyseessä siis Raynaudin oieyhtymä, joka on yleinen oire myös monessa muussakin sairaudessa.

***

Pikkasen olen myös sisustellut, ostanut vähän uuttakin. Kivaa huomata, miten vähällä saa jo uutta ilmettä kotiin. Kuten nyt, kun ostin uuden maton ja olohuoneen pöydän. En ole mikään kovin fanaattinen sisustaja, mutta tykkään nätistä ja siististä kodista, jossa ei ole liikaa tavaraa ja selkeät värit ja muodot, mutta myös pitäen kodin kotina ja kolmen lapsen perheen koti ei voikaan näyttää koko ajan kuin sisustuslehden kannesta. 



Hyvää ja kaunista (vegaani) ruokaa rakastan edelleen ja instagramin puolella onkin jonkin verran ruokaan liittyviä päivityksiä.




Sitä kevättä KOVASTI odotellen! KatriT

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

4 v. juhlat X 2



Tulipa viikonloppuna juhlittua (ja leivottua) kaksi päivää. Ja sen kyllä huomasi lapsissa että aikuisissa. Lupasin Instagramin puolella että tekisin postausta näistä pippaloista. Tässä se tulee.

Elikkäs keskimmäinen poikamme täytti 3.2 lauantaina neljä vuotta. Sanoinkin, että jos Jenni olis pidätelly viel yhen päivän, niin olis Häijä voinut sitten isompana ylpeänä kavereilleen kertoa, että hänelläpä onkin samana päivänä synttärit kun Presidentin pojalla. Hih. Suuret onnittelut heille <3 

Häijä halusi kutsua päiväkotikavereitaan juhliin, joten päätimme viettää kamukekkerit ja sukulaisjuhlat erikseen. Lauantaina tuli kaverit ja sunnuntaina lähimmät sukulaiset, sama perusjengi miltei kaikissa juhlissa.

Ja mainittakoon vielä, että kaikki juhlien tarjottavat olivat vegaanisia.

Kamujuhlat. Ensimmäiset laatuaan meillä. Häijä kutsui viisi kaveria, mutta kaksi pääsi paikalle (huh). Ajateltiin, että kaksi tuntia on riittävä aika, mutta 1,5 tuntia olisi riittänyt vallan mainiosti, sillä lapset alkoivat väsähtää jo tunnin jälkeen juhlinnan aloittamisesta. Tarjoilut pidin maltillisena, silti niitä jäi yli. Meillä oli yksi ohjelma numero, onginta. Tein pienet yllätyspussit jokaisille lapselle, joissa oli laku, tikkari, pez-karkeja yksi pötkö ja pari tarraa. Lapset saivat sitten vuorotellen onkia paketin lakanan takaa mopinvarresta tehdyllä ongella. Se oli mieleistä kaikille. 

Koska tämä ei ole varsinainen ruokablogi, en viitsi kirjoitella ohjeita, mutta voin mainita, mistä reseptit olen ottanut ja mistä ne löytää.



***
Kesäkurpitsa-suklaamoussekakku (ohje)

***
Nakkipiilot

***
Popkornit (siemenistä) ja hedelmäkarkit

***
Päärynä ja banaanilimua

***

Sukulaisjuhlat. Näihin juhliin leivoin vielä sitten lisää. Kun tuo Runebergin päivä sattuu tähän lähelle niin leivoin itse Runebergin torttuja, kuten viime vuonna. Ajajttelin, että tästä voisi tehdä hauskan perinteen. Nämä aikuisten juhlien tarjottavat tein vegaanisuuden lisäksi myös gluteenittomina, koska vieraissa on muutama keliaatikko. Helpompaa tehdä kaikki gluteenittomiksi, ei tarvitse pelätä kontaminaation eikä sekaannuksen riskiä. 






***
Soijarouhe-vegejuustopiirakka (ohje omasta päästä) 

***
Kreikkalainen salaatti Tofetalla (ohje Vegeä-kirjasta)

***
Runebergin tortut (ohje)

***
Valkosuklaa-juustokakku (ohje omastapäästä)

***
Tuorepuristettu mehu

***


torstai 1. helmikuuta 2018

Tammikuun tähdet



Jo kuukausi takana tätä vuotta ja siksi ajattelin koota teille meidän tammikuun huiput jutut.

Tulppaanit. Taitaa olla jo kolmas kimppu menossa. Varma kevään merkki kun tulppaanit ilmestyvät kauppoihin ja siten koristamaan meidän ruokapöytää.

Työ. Mahdollistaa meille molemmille aikuisille "omaa aikaa" ja takaa toimeentulon. Pitkän kotona olon jälkeen on mukavaa päästä aikuiseen seuraan.

Mehupuristin. Sijoitimme laadukkaaseen vermeeseen ja sillä on mehuja tehty miltei joka päivä. Enää ei tule mieleenkään ostaa valmiiksi purkitettua "tuoremehua".

Liikunta. Aloitettuani työt sain siten lisää omaa aikaa kun lapset ovat enemmin päiväkodissa. Aloitin käymään taas liikkumassa kuntosallilla melkein vuoden tauon jälkeen, vaikka jäsenmaksu tililtä onkin mennyt joka kuukausi.

Asunnon myynti. Laitoimme taas asunnon myynnin vireille ja toiselle välittäjälle kuin viime kerralla. Toivotaan, että tällä kertaa hinta on kohdillaan ja oikea ostaja löytyisi.




tiistai 9. tammikuuta 2018

Tänä Vuonna



Aion kirjoittaa itseni vuoksi. Olen kaivannut sitä.

Haluan olla rohkea ja opetella olemaan itsevarmenpi ja oppia edes hitusen luottamaan itseeni.

Haluan olla hyvä työssäni.

Toivon, että haaveeni toteutuu.

Aion opetella olemaan vieläkin parempi äiti lapsilleni ja kuuliaisempi vaimo miehelleni.

Haluan olla täysillä omaitseni ja nauttia elämästä.

Haluan saada uusia ystäviä ja kokoontua heidän kanssaan illalliselle hyvän ruoan ääreen



Mitä sinä toivot tältä vuodelta?