tiistai 20. kesäkuuta 2017

Hulluuden higway



Kun kerran illalla lähdin käymään kaupassa yksin, kuuntelin radiota. Siellä soi Haloo Helsingin Hulluuden higway. Kerrankin pysähdyin ajattelemaan sanoja. Istuin parkkipaikalla ja kuuntelin. Joku oli sanoittanut meidän elämää, minun tuntemuksia. Kun illalla kaikki pysähtyy ja tulee hiljaista, on aikaa ajatuksille ja monesti pitää laskea tuhanteen ja rentouttaa hartiat paikoilleen. Mutta silti huomaan ja ymmärrän, vielä elossa oon!

Musiikin voimaa ihaillen, Ikko

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Kuulumisia ja pieniä oivalluksia



Aikaa taas on vierähtänyt edellisestä postauksesta melkein parisen viikkoa. Kiirettä siis edelleen pitelee. Koko ajan siis tapahtuu, muttei mitään niin erityisen mullistavaa, mistä saisi hyvän aiheen kirjoitukselle. Pari päivää olen tässä päässä pyöritellyt, mitä kirjoittaisin ja tässä tulos, olkaa hyvät!

Viimeisiä viikkoja viedään vielä ennen  poikien kesälomaa päiväkodistä, kun pojat jäävät sitten ansaitulle kesälomalle juhannuksesta. Loman tarpeessa pojat ovatkin, nimittäin kierrokset käyvät punaisella ja loppua ei tunnu näkyvän. Riehuminen alkaa aamusta, lakkaa hetkeksi kun pojat nukahtavat päiväunille ja jatkuu taas herätessä iltaan saakka. Onhan tämä heillekin ollut työntäyteinen talvi. 

Tällä viikolla kävimme Onskan, sekä Häijän kanssa lasten neurolla peräkkäisinä päivinä, Onska psykologin alkuhaastattelussa neuropsykologisia testejä varten ja Häijä ensimmäisellä lääkärikäynnillä jossa ei nyt varsinaisesti mitään uutta ilmennyt. Molemmat saivat sitten omaa aikaa äidin kanssa ja saivat syödä aamiaisen parvekkeella ja sairaalareissun jälkeen saivat valita itse kahvilan minne mennä.

Lasten pieni uimallaskin ehdittiin ottaa pihalle ja pojat saivat siinä polskia ja ottivat todenteolla siitä kaiken irti ja nauttivat täydestä sydämmestään! Nyt tosin taas sataa jo vettä...

Tällä viikolla kävin myös kesän ensimmäisessä puistojumpassa ja reidet kyllä tietää tehneensä :D

Välillä tunnen itseni todella kädettömäksi näiden vilkkaitten poikien kanssa. Kun vauhti on huimaa, mikään ei tunnu auttaavan, ei lahjonta, kiritys, uhkailu... :D  Onska hyötyy paljon kuvista, meillä on hieno viikkokalenteri ja arkikuvat kaulanauhassa tehty toimintaterapeutin kanssa. Minulle on myös jollain tavalla valjennut eräs erittäin tärkeä asia; Onskaa ei pidäkään yrittää saada taipumaan samaan käyttäytymismalliin kuin muita. Hänellä on omat tapansa ja kun edes hieman pääsee tutustumaan hänen maailmaansa, arjessa toiminen helputtuu kummasti. Esimerkkinä ylikierroksilla käyminen tai raivarit, joihin ei auta sanallinen käsky lopettaa vaan lopettaa itse kaikki arkiaskareet ja ottaa poika syliin ja jutella rauhallisesti. Aivan uskomatonta!

Toinen tärkeä oivallus itselleni;  Aikuinen miksi huudat lapselle "ole hiljaa!"


Rauhaisaa viikonloppua toivottelee, Ikko