maanantai 2. huhtikuuta 2018

Erityistä elämää



Kevään edetessä alkaa väsymys näkyä erityispiirteiden voimistumisena. Suuret kuin pienetkin elämän muutokset vaikuttavat myöskin.

Suuriminpia vaikeuksia tuottaa levottomuus, omaehtoisuus ja toiminnan ohjauksen ongelmat. 

Arjen työkaluina meillä on kokeiltu kaikenlaista ja pojan toimintaterautti on ollut aktiivisesti mukana helpottamassa arkeamme. Siltikin tuntuu, että keinot ovat riittämättömiä ja tuovat vain hetkellistä apua.

Apuväline keskukselta kokeilussa painohaarukka ja -lusikka, josko ne toisivat helpotusta kankeaan hienomotoriikkaan.

Haasteita tuottaa myös se, että jaloissamme pyörii myös kaksi muuta pientä poikaa, jotka kaipaavat vanhempien huomita, eikä kaikkea huomiota voi tietenkään kohdistaa vain esikoiseemme.

Nyt odotellaan, että saamme yhteispalaverin järjestettyä, jossa olisi mukana kaikki hoitavat tahot. Stressiä tuottaa myös lähestyvä esikoulu ja koulu. Toivon, että poika saa hyvän alun koulutielleen, pienen ryhmän, hyvän opettajan ja riittävän tuen oppimiseen. 

Saan jatkuvasti taistella lapsen oikeuksien puolesta, hoitaa ja selvittää tukitoimia, selitellä ja todistella, että lapsellamme olisi mahdollisimman hyvä elämä.  Mitäpä leijonaemo ei tekisi erityisen rakkaan lapsensa vuoksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti