Viikko sitten tosiaan olimme jo perinteeksi muodostuneella vähän pitemmällä kesäloma matkalla. Tällä kertaa suuntasimme automme ensin kohti Helsinkiä ja Korkeasaaren eläintarhaa ja yhden yön nukuttua veljeni luona matkasimme lautalla meren yli Tallinnaan ja sieltä edelleen Haapsaluun sukulaisperheemme mökille, jossa vietemme seuraavat kolme yötä.
Reissu oli kaikin puolin onnistunut. Säät suosivat ja hyvä mieli oli kaikilla. Lapset käyttäytyivät kuin enkelit, tottelivat meitä vanhempia, eikä tarvinnut edes huutaa kertaakaan. Vieraassa paikassa käyttäyivät kiltisti ja rauhallisesti ja ruokapöydässäkään ei minkään näköistä apinointia ollut havaittavissa! Kotiin pääsimme rentoutuneina ja levänneinä.
...vai mitenkäs se menikään....
***
Kunpa olisikin ollut edes puolet tuosta totta! Pojat kyllä olivat erittäin otettuja reissussa ja ottivat siitä kaiken irti ja nauttivat täysillä. Sääkin tosin suosi ja vettäkään ei satanut kertaakaan. Mutta kierroksilla käytiin ja nousi vaan loppua kohden. Vieraskoreudesta ei ollut tietoakaan ja aivan kuin emme olisi ikinä lapsiamme kasvattaneet.
Täydet juomamukit kaatuivat miltei jokaisella ruokailulla ja ruoatkin taisi jonkin verran apinoinnin lomassa lennellä. Mitään ei toteltu, mikään ei mennyt perille, vaikka perheen äitikin yritti heitä komentaa. Loppu reissun päädyimme syöttämään 3- ja 5-vuotiaat poikamme ensin ja sitten lähettää heidät tablettiensa ääreen ja sen jälkeen sitten vasta itse syödä. 1-vuotias siinä sitten kiersi sylistä syliin ja hänelle löytyi hyvin seuraa sukulaisperheen lapsista.
Reissun stressaavuudesta kertoi myös hyvin minulla tuo migreeni, joka ilmoitti itsestään neljällä kohtauksella saman viikon aikana. Harkitsimme jopa paluun aikastamista yhdellä päivällä, niin epätoivosia hetkiä koimme!
Se häpeän ja riittämättömyyden tunne omasta vanhemmuudestaan ja se ajatus, että "mitähän muut ajattelevat" oli jotain aivan järkyttävää. Pitää vain toivoa että tämä määrätietoinen kasvatus tuottaa hedelmää joskus myöhemmin. Helpottavaa on myös myöntää se ettei heidän koko käytönsensä ole riippuvainen meistä vanhemmista, vaan heidän ominaisuuksista ja erityispiirteistään. Erittäin vikkaitahan he ovat ja joukossa tyhmyys tiivistyy.
Kaikesta tästä huolimatta reissu oli kiva ja maiseman vaihdos piristää aina. Haapsalu on aivan ihana pieni kaupunkin ja löysimme sieltä jopa yhden vegaanisen kahvilan! Harmikseni en vaan muista sen nimeä. Myöskin host perheemme on kyllä aivan ihanan vieraanvarainen ja kärsivällinen.
Hektisyydestä johtuen kuvien ottaminen jäi taas vähälle, mutta tässä muutamia otoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti