Kun kerran illalla lähdin käymään kaupassa yksin, kuuntelin radiota. Siellä soi Haloo Helsingin Hulluuden higway. Kerrankin pysähdyin ajattelemaan sanoja. Istuin parkkipaikalla ja kuuntelin. Joku oli sanoittanut meidän elämää, minun tuntemuksia. Kun illalla kaikki pysähtyy ja tulee hiljaista, on aikaa ajatuksille ja monesti pitää laskea tuhanteen ja rentouttaa hartiat paikoilleen. Mutta silti huomaan ja ymmärrän, vielä elossa oon!
Musiikin voimaa ihaillen, Ikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti