Tovi on taas vierähtänyt edellisestä postauksesta. Syynä tähän on taas uudelleen pintaan noussut ajatus lopettamisesta. Faktaa on, että en ole ainut blogin kirjoittaja tässä maassa ja se että saat lukijoita ja mieleisiä sellaisia ei tapahdu aivan itsestään. Pidän kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta, mutta niiden näkyväksi saamiseen, onko hinta liian kova?
Olenko valmis avaamaan elämäni koko maailmalle? Olenko valmis siihen, että kuvani saattavat joutua vääriin käsiin ja niitä käytetään väärin? Olenko valmis siihen, että tekstini eivät kiinnostakaan ketään, koska en haluakaan antaa aivan kaikkea? Tai epävarmuus siitä, että en olekaan tarpeeksi hyvä kirjoittamaan. Ja ylipäätään se, että ihmiset janoavat saada lukea kirjoittajan elämän kipeimmät tai mullistavimma asiat. Jos kirjoitat jatkuvasti mukavista arkpäivän asioista, kukaan ei jaksa lukea. Elämäsi vaikeudet ovat muille viihdettä, haluanko että elämäni on muille viihdettä?
Jos päätän lopettaa nyt, yksi stressin aihe on vähemmän. Jos lopetan, tiedän, että siitä jää myös tyhjä kohta elämään. Tiedän, että lukijoita ei ole paljon, mutta toivon, että olen voinut antaa edes yhdelle ihmiselle kirjoitusteni kautta vertaistukea.
