Viime viikonloppuna, perjantai-illasta lauantai-iltaan olin YKSIN Helsingissä ystäväni luona. Ennen lähtöä hieman omatunto soimasi jättää mies lasten kanssa yksin vuorokaudeksi, mutta huono omatunto olisi ollut jos olisin jättänyt menemättä, kun lapsuuden ystävä minua kylään pyysi.
Reissu oli erittäin onnistunut ja tuli tarpeeseen! Se tunne, kuin kotiin olisi tullut. Rakastan Helsinkiä. Siellä on niin sanotusti helppo hengittää. Siellä koen olevani yksi muiden joukossa, enkä tuo outolintu joka erottuu muista. Vegaanina siellä olisi niin paljon helpompi elää. Kenties joskus on sen aika. Tai sitten meidän paikkamme on täällä idän pikkukaupungissa. Vain yksin Isä tietää.
Mutta siis itse reissuun. Lauantaina menimme ensin Lintsille. Aluksi paistoi kivasti aurinko, mutta sitten se hävisi jonnekin ja alkoi tulla kylmä. Muutamat laitteet kävimme mukaan lukien nostalginen vuoristorata. Vaikka minulla oli hanskat kädessä, ei niin rakas elämänkumppanini MCTD nosti taas päätään ja kädet olivat aivan jäässä, lopulta ihan jäykät, sinisit ja tunnottomat. Kun vihdoin löysimme vessan josta tuli tarpeeksi lämmintä vettä kädet alkoivat pikkuhiljaa palautua. Ja ai että mikä kipu niissä oli, kuin tuhat neulaa olisi pistellyt sormiani! Ikinä vielä ei ole raynaud oire ollut näin paha.
Sitten lähdimme ratikalla kohti keskustaa ja sieltä metrolla hakaniemeen. Aivan taivaallisen ihanaan kasvisruokaravintolaan - Silvopleehen. Se taisi ollu oma reissun kohokohta. Mätin ruokaa hyvällä omalla tunnolla perustellen sillä etten taas hetkeen saa näin hyvää vegeruokaa ulkona syödessä. Ja minähän söin, kaiken! Aivan jättimäisen miehen annoksen! Sitten vielä siihen päälle take-away latte kauramaidolla ja mukaan suklaakakkua. Huh mikä setti. Jos liiasta syömisestä tulla krapula niin nyt minulla oli sellainen. En pystynyt miltei vuorokauteen syömään mitään, niin krapulainen olo oli. Ihan oikeasti, vaikka en tippaakaan alkoholia juonut! :D
Vielä ennen lähtöäni kävimme Maailma Kylässä festareilla. Se oli toinen reissun kohokohdista. Aivan mieletöntä! Siellä oli juuri sellaista asiaa, jotka nykyään ovat lähellä sydäntäni. Olin aivan hullaantunut, vaikka emme ehtineet kiertää kuin puolet kojuista. Vegaaniliittoonkin viimehetkillä tuli liityttyä!
Linkkejä:
Viltin alla sohvan nurkassa kesää odotellen, Ikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti