Haipakkaa on taas ollut (niin kuin aina) ja tukkaputkella on menty minuuttiaikataululla. Päässyt kertymään pienoinen hiljaiselokin tänne blogiin. Nyt yritän sitä tässä kahvilassa istuessani korjata sillä aikaa kun esikoinen on toimintateapiassa. Jottei tekstistä tulisi kovin sekavaa, kerronpa jokaisen kuulumiset erikseen.
Minä. Syksy toi tullessaan uutta tarmoa ja uusia ideoita. Paljon kaikenlaisia projekteja olisi suunnitelmissa, mutta toteuttaminen vaatisi hieman enemmän omaa aikaa. Sain lahjakortin syntymäpäivälahjaksi ja ostin sillä elämäni ensimmäisen ompelukoneen! Tosin, en ole ommellut, kuin viimeeksi talouskoulussa 16 vuotiaana. Tarkoitus olisi ommella ihan perusjuttuja, kuten verhojen lyhentämistä ja haluaisin myös kokeilla vaatteiden tuunaamista. Vähän jo olen ehtinyt konetta kokeilla ja yllättäen ne taidot jostain sieltä alitajunnasta puskee pintaan! Olen alkanut nauttia enemmin luonnosta ja arvostamaan sen tuomaa ravintoa ja kauneutta. Syksyllä metsä on todella kaunis. Physiopilates alkoi taas kesän jälkeen ja selkä kiittää. Vegaaniruokaa rakastan yhä enemmin ja pari uutta kirjaakin aiheeseen liittyen on ostettu. Niistä myöhemmin. Ihana mieheni järjesti minulle yllätys synttärit ja pääsin viettämään tyttöjen viikonloppua ystävien ja siskon kanssa pääkaupunkiseudulla. Voit tulustua heidän blogeihinsa tästä: Saippuakupliaolohuoneessa ja http://viiltavaa.blogspot.fi/
Mieheni koittaa pysyä tämän naisen ajatuksissa perässä ja on innostunut ostamastaan kasvikuivurista, jossa on kuivaillut mm. pihlajanmarjoja ja sieniä. Hän alkaa päästä myös paremmin ja paremmin veganismin saloihin ja nauttia luonnosta eri silmin kuin ennen, Tosin myös sipsikaljaveganismi kiehtoo häntä myös ja onkin valmistanut meillä tähän mennessä kaikki veganiset mättöherkut kuten seitankebabin ja kolaseitania Vegaanin keittiössä kirjasta. Herkkua! Hän alkoi taas käydä salilla ja yritämme pitää siitä kiinni että hänkin saa omaa aikaa. Mies aloitti kanssani samassa ryhmässä physiopilateksen.
Onska kävi elokuussa silmälääkrillä ja sai ensimmäiset silmälasit. Hän valitsi suloiset robottilasit ja opettelee käyttämään niitä. Hänen diagnoosinsa tarkentui kesällä ja on nyt Aspergerin oireyhtymä. Käytännössä mikään ei ole muuttunut ja hän on meille aivan sama poika kuin tähänkin asti, mutta toivomme saavamme hänelle enemmän ymmärrystä ja tukea.
Häijä touhuaa kovasti ja rakastaa ylikaiken etanoita! Hän ei muuta teekkään, kun ulkona etsii etanoita ja esittelee niitä innoissaan (äiti ei niinkään välitä...). Kovasti hän ottaa mallia isoveljestään, toisinaan ei niin hyvissä asioissa. Häijästä on tullut kova poika halimaan ja tykkää halailla ja pusutella kovasti äidin kanssa ja sanoa "minun äiti". Se on aika suloista.
Paatilla on tapahtunut paljon, niin kuin tuossa iässä pitääkin. Hän rakastaa ulkona leikkimistä ja touhuilee siellä kovasti. Hän ottaa mallia isoveljistään, hyvässä kuin pahassa. Ymmärtää paljon ja alkaa tapailla sanoja kuten Hauva, tööt-tööt, oho, moikka. Omaa kieltä on sitäkin enemmän. Tutti "hävisi" viime viikonloppuna ja hiukan sitä on ikävöity, mutta unettomilta öiltä on vältytty! Aloitimme yhdessä viime viikolla muskarin ja kun Paatilla ei tuonlaisesta toiminnasta ole ollut aiempaa kokemusta, pärähti pieni itkuun ja viihtyi sylissä visusti loppu ajan. Soittimilla soittamista piti kovasti, joten ehkä parin kerran jälkeen hän on jo vanha tekijä.
Häijä touhuaa kovasti ja rakastaa ylikaiken etanoita! Hän ei muuta teekkään, kun ulkona etsii etanoita ja esittelee niitä innoissaan (äiti ei niinkään välitä...). Kovasti hän ottaa mallia isoveljestään, toisinaan ei niin hyvissä asioissa. Häijästä on tullut kova poika halimaan ja tykkää halailla ja pusutella kovasti äidin kanssa ja sanoa "minun äiti". Se on aika suloista.
Paatilla on tapahtunut paljon, niin kuin tuossa iässä pitääkin. Hän rakastaa ulkona leikkimistä ja touhuilee siellä kovasti. Hän ottaa mallia isoveljistään, hyvässä kuin pahassa. Ymmärtää paljon ja alkaa tapailla sanoja kuten Hauva, tööt-tööt, oho, moikka. Omaa kieltä on sitäkin enemmän. Tutti "hävisi" viime viikonloppuna ja hiukan sitä on ikävöity, mutta unettomilta öiltä on vältytty! Aloitimme yhdessä viime viikolla muskarin ja kun Paatilla ei tuonlaisesta toiminnasta ole ollut aiempaa kokemusta, pärähti pieni itkuun ja viihtyi sylissä visusti loppu ajan. Soittimilla soittamista piti kovasti, joten ehkä parin kerran jälkeen hän on jo vanha tekijä.
